Oman tiensä kulkija

Onko aina mahdollista miellyttää kaikkia? Ei. Siksipä uskonkin, että monelle on ainakin jossakin elämän vaiheessa tullut tutuksi tilanne, että on joutunut toden teolla punnitsemaan omaa lojaaliuttaan ja sitä kenen ”puolella” niin sanotusti on.

Todellisuudessa kuitenkin on usein niin, että harvoin itse päätös puolen valitsemisesta on ainakaan oman pään sisällä kovin hankala. Enemmän murehdittavaa sen sijaan aiheuttaa se, miten se ”toinen puoli” mahtaisi asiaan suhtautua. Olisiko niin sanotusti enemmän oikein toimia jossakin tilanteessa siten kuin useimmat haluaisivat vaiko siten, miten itse haluaisi? Kannatan jälkimmäistä. Kaikkia ei voi miellyttää, joten on syytä keskittyä niihin, jotka merkitsevät tavalla tai toisella itselle eniten.

Kullakin ihmisellä on ne läheisimmät ystävänsä ja tuttavansa, joiden edelle muiden on vaikea mennä. Ja miksi oikeastaan edes tarvitsisikaan? Itsessään luottamuksen ja yhteisen sävelen syntyminen on suhteellisen yksinkertaista ihmisten välillä. Kun huomioimme toiset ja heidän tarpeensa eri tilanteissa sekä käyttäydymme rauhallisesti, on helppo ansaita luottamusta toisilta.

Esimerkkinä ihmissuhteista, jonkun kanssa ”loukkaava huumori” on arkipäivää. Joku toinen taas saattaa kuluttaa säännöllisesti vapaa-aikaasi omien koulutehtäväongelmiensa parissa. Sitten on, ikään katsomatta, joukko niitä ihmisiä, jotka vain ovat tehneet sinuun poikkeuksellisen vaikutuksen, kuka missäkin yhteydessä. Oli miten oli, kaikki näistä ovat niitä ihmisiä, joita minä henkilökohtaisesti arvostan suuresti ja haluan olla heille luottamuksen arvoinen. Nämä ovat jokaisen omia arkipäivän ”idoleita”, joilla on se tietty taito muuttaa päivä kuin päivä osittain paremmaksi. Kaikki tietysti eivät pysty olemaan näitä esikuvia jokaiselle, mutta tieto siitä, että edes yhdelle tai muutamalle, niin sekin jo lämmittää mieltä!


(Urjalan Sanomien kolumni 30.1.2014)