Viimeisten vuosien aikana työpaikat ovat syntyneet pieniin yrityksiin, kun suuremmat sen sijaan potkivat porukkaa pihalle toinen toisensa perään. Samaan aikaan maamme talouskasvu ei ota tuulta alleen ja valtion velka kasvaa. Työllistäjäksi ei täten ole julkisesta sektoristakaan. Mihin tässä tilanteessa sitten tulisi ihmisiä ja ennen kaikkea nuoria kannustaa? Niin pelottavalta ja kaukaiselta ajatukselta kuin se monesta voi tuntuakin, vastaus on yrittäjyyteen.
Lukio-aikanani
muistan useasti puhuttaneen yrittäjyyskasvatuksesta. Loppupeleissä en ole aivan
varma, mitä kyseisellä kasvatuksella tarkoitettiin tai ehkä paremmin sanottuna,
mitä kaikkea se käytännössä oli. Jotenkin tuntui siltä, että se oli niin
huomaamattomasti sulautettu opetuksen joukkoon, ettei sitä osannut edes
ajatella. Oli miten tahansa, kaikki vuodet lukion jälkeen olen tasaisin
väliajoin miettinyt, milloin ja miten ryhtyisin yrittäjäksi. Olen punninnut
erilaisia vaihtoehtoja, tehnyt suunnitelmia (=haavekuvia) ja kuvitellut
elämääni vuosia eteenpäin. Siellä olen ollut yrittäjä, itse vastuussa omasta
tekemisestäni.
Ajan
kypsyydestä tuskin koskaan voi olla varma, mutta pikkuhiljaa asiat ovat
edenneet siihen pisteeseen asti, että liikunta- ja hyvinvointialalle
perustettava toiminimi on virallisia papereita vaille valmis. Täysin sokkona en
perustoimeentulostani ole luopumassa, mutta organisointitaidot tulevat
loppupeleissä olemaan kahden osa-aikaisen työn välillä kaiken a ja o.
 |
| Riemuvolttien kautta uppeluksiin...? :D |
Ajattelen,
että yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena ei ole tehdä kaikista yrittäjiä, vaan
luoda ymmärrystä yritysmaailman koukeroista. Nuoret näkevät usein tulevaisuuden
työpaikkanaan ison, kansainvälisen yrityksen, vaikka paljon yleisempää on, että
leipätyö löytyy pienestä suomalaisyrityksestä, mikä vaatii ihmisestä aivan yhtä
paljon yrittäjyyden piirteitä. Pienissä yrityksissä niin sanottu sisäinen
yrittäjyys nousee arvoon arvaamattomaan, kun yrityksen palveluksessa oleva
työntekijä uskaltaa kantaa rohkeasti vastuuta ja toteuttaa yrityksen sisällä
unelmiaan.
Jos
ei uskalla yrittää, ei voi onnistuakaan. Tähän se on elämässä nojattava, kävi
miten kävi.
(Urjalan Sanomien kolumni, 14.7.2016)
