Kysymys, joka on tullut eteeni kerta toisensa jälkeen kuuluu: "Miten
olla omanikäinen?" Aina kun luulen päässeeni siitä eroon ja tajuan, että
vähään aikaan kukaan ei ole arvuutellut ikääni +5 - 10 vuotta metsän
suuntaan, ponnahtaa se jälleen kuin tyhjästä eteeni. Niin kuin kuluvalla
viikolla töissä - kahtena eri yönä! Olin kummankin uuden yötyökaverini
kanssa todennäköisesti ehtinyt siihen mennessä puhua vain uhkapeleistä,
tupakka-askeista tai vanhoista työpaikoista, kun jo taas sain olla
kumoamassa väitettä, etten olekaan 28-vuotias, koska täytänkin vasta 21
loppuvuodesta.
Yritin jälleen udella, että miksi näin? Mitä
ihmettä teen tai sanon erilailla kuin muut samanikäiset, koska tämä ei
todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun muut ihmiset huolehtivat siitä
kuuluisasta 30-kympin kriisistä meikäläisen kohdalla etukäteen. Tai ehkä
ennemminkin pitäisi kysyä mitä jätän tekemättä/sanomatta? Vastaus jäi
edelleenkin avoimeksi mysteeriksi.
Toinen asiaan liittyvä keissi
osui kohdalle myös tällä viikolla, kun yksi parhaista ystävistäni
halusi yön tunteina keskustella siitä, onko hän "normaali" ikäisekseen.
Pähkäilyjemme lopputulemana totesimme, että keskenämme olemme kuin yö ja
päivä, mutta silti oikeanlaisia 20-vuotiaita: "terveitä", fiksuja,
(+filmaattisia) ja toivottavasti ihan mukaviakin.
Tuntuu, että
se muotti mihin parikymppiset naiset asetetaan on ehdoitta kuvattavissa
nykyajan termein #belfie, #duckface, #bailando jne. Mutta kun sun
some-profiilit täyttyykin kaikenlaisella muulla sisällöllä, et voi olla
enää parikymppinen? En allekirjoita väitettä, mutta en myöskään koe
edellä mainittuja risuaitamerkintöjä omikseni. Ja kaiken kukkuraks se ei
mua haittaa tai estä olemasta nuori.
"Feikkinuoruuteni" ansiosta
saan olla kiitollinen muutamasta hyvästä ystävästä, jotka iän puolesta
voisivat olla vaikka mun äitejä. On sekin toki ajatuksena huvittavaa,
mutta totuutena paljon arvokkaampaa.
Itse oon kuitenkin aina tykänny olla omanlainen ja se riittää.
Opiskelujen sisäistäminen, työprojektit, tuttujen ja tuntemattomien palaute omia luovuudenrippeitä unohtamatta... kaikki painostivat enemmän tai vähemmän jonkin konkreettisen synnyttämiseen. Toisin sanoen, en enää keksinyt toimivaa syytä sille, että tätä blogia ei syntyisi. Sekavasti kaikki aihekokonaisuudet samassa paketissa, mutta yhtä sekopäinen on kirjoittajakin!
torstai 19. toukokuuta 2016
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Kisakatsomo!
Taivas varjele, mikä mekkala raikaa meidän (nykyään jo
melkein sukukommuunin) olohuoneessa tasaisesti kaksi tai kolme kertaa päivässä.
Miksikö? Tietysti siksi, että jääkiekon MM-turnee alkoi taas ja synnyttää
meillä päin joko äänekästä kiroamista tai vastapainoksi väliin
voitonkiljahduksia – sanoisin, että suoranaista hysteriaa. En itse tunnustaudu
yli-innokkaaksi lätkäfaniksi, muuta kuin Leijonien ja Kärppien kohdalla, mutta
jostakin syystä, pieni vedonlyöntiskaba (kerätystä rahapotista tottakai) saa
muidenkin joukkueiden ottelut erittäinkin kiinnostaviksi. Pelistä kuin pelistä
saa kerrytettyä ylimääräisiä sydämentykytyksiä ensiksikin oman tuloksen
jännittämisen puolesta ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kädet ristissä saa
rukoilla vieruskaverin voittajajoukkueen maalisaldon täyttymättä jäämistä. Joku
voisi sanoa, että ilkikurista, mutta onneksi meillä päin ei tuota tunneta… :D.
Vedonlyönti ja lopputulosten arvailu ei sinänsä ole se
maailman helpoin homma, mutta hauskaa se tuntuu olevan ja tunteita herättävän
ihan kiitettävästi joka suuntaan. Itse en muista, milloin olisin viimeksi
kolmen päivän aikana nauranut (ja ehkä mielessäni vähän väliä myös kironnut
toisten munkkituuria) näin paljon kuin kuluneena viikonloppuna. Voi olla, että
olen ehkä ”hieman” kilpailuhenkinen, mutta pitäähän sitä kai jostain jännitystä
elämään repiä, ettei tää elämä liian tylsäksi käy.
Miten siis mahtaakaan kulua seuraavat viikot? Ehkä jokusen
yön käyn töissä valvomassa, mutta pääasiassa sohvalla löhöten ja välillä
aurinkotuolissa terassilla maaten – melko aktiivisesti siis sanoisin! Mut perustelen
oikeuden tähän relaamiseen, vaikka sillä, että kyseiset geimit tarjotaan vain
kerran vuodessa. Mites teidän muiden kisakatsomot?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)