Tämän
kirjoituksen tarkoituksena ei ole pitää sen kummempaa
terveyssaarnaa, vaan enemminkin tuoda esille liikunnan tarjoamat
mahdollisuudet muiden (puuduttavien?) oppiaineiden ohella.
Monesti
kuulee puhuttavan liikunnan tärkeydestä. Tottahan se on, liikunta
on tärkeää etenkin meille nuorille ajatellen meidän
tulevaisuuttammekin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Siksipä
heitänkin ilmoille kysymyksen, miksi asiaan panostetaan minimaalisen
vähän esimerkiksi lukioissa?
Kun
nuorilta lukiolaisilta kysyy, kuinka moni pitää koululiikunnasta,
suurin osa, sukupuoleen katsomatta, on sitä mieltä, että se on
rentouttava piristysruiske pitkien ja raskaiden koulupäivien
keskellä. Eikä ihme, onhan se loistava mahdollisuus päästä
purkamaan ylimääräistä energiaa ja jättää ”viisas ajattelu”
hetkeksi taka-alalle. Huolimatta kaikesta tästä positiivisesta
asenteesta liikuntaa kohtaan, koululiikunnan osuus lukion
opintosuunnitelmassa on prosentuaalisesti hyvin pieni. Yhteensä
reilut kaksi ja puoli vuotta opiskelua ja vain noin 14 viikon ajan
liikumme kolmen oppitunnin verran viikossa! Määrä on hälyttävän
pieni; sen pystyy jokainen päättelemään ilman sen kummempaa
pitkän matematiikan lukemista.
Toki
lukiossa on valittavana paljon ylimääräisiä liikuntakursseja.
Lukumäärältään näiden ylimääräisten liikuntakurssien
tarjonta Väinö Linnan lukiossa onkin mielestäni erittäin hyvä.
Ongelmaksi muodostuukin jossakin määrin näiden kurssien sisältö.
Valittavina kursseina on normaalisti yksi palloilukurssi, yksi
musiikkiliikuntakurssi, yksi koulun ulkopuolisten lajien kurssi jne.
Poikkeuksena on kuitenkin jopa kolme jääpelikurssia. Tässä
tapauksessa sana ”jää” on lyhyydestään huolimatta
suhteellisen merkittävä, ainakin silloin, kun mietitään
esimerkiksi tyttöjen osallistumista kurssille. En tietysti voi asiaa
yleistää, mutta ainakin omasta puolestani voin todeta, että
osallistuminen kyseisille kursseille ei hirveästi innosta, koska
omat luistelutaidot ovat sen verran heikohkot, että pystyssä
pysyminenkin saattaa välillä tuottaa hankaluuksia…
Mietinkin
siis sitä, miksi jääpelikursseja on tarjolla paljon enemmän kuin
esimerkiksi palloilukursseja. Kaikkihan nyt tietävät, mitä jäällä
tehdään: luistellaan ja pelataan jääkiekkoa - totta kai!
Palloilukurssien sisältö sen sijaan on muokattavissa moneen
muotoon. Syksyisin ja keväisin on mahdollisuus pelata muun muassa
pesäpalloa, jalkapalloa ja tennistä. Talvisin puolestaan
lentopalloa, sählyä yms. Yhden ainoan palloilukurssin sisältö
muovautuukin pitkälti sen mukaan, mihin aikaan vuodesta se pidetään.
Jos kursseja olisi enemmän valittavana, pystyttäisiin niiden aikana
pelaamaan tasapuolisesti kaikkien mielestä mieluisaa palloilulajia
ainakin jossakin vaiheessa, ja samalla liikunta muuttuisi varmasti
monille mielekkääksi, jos se ei sitä vielä ole ollut!
(Urjalan Sanomien kolumni 11.4.2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti