Raitista(ko)?

Monet luulevat, että koulumme sisäilmaongelmaa on liioiteltu. Se ei kuitenkaan ole alkuunkaan totta. Sisäilmaongelmia vähätellään edelleen ja yritetään ehkä jopa sivuuttaa koko asia vetoamalla siihen, että tutkimusten mukaan kaikki on ”kunnossa”. Silti sairastelu vain jatkuu. Väinö Linnan lukion ohella lukuisien muiden rakennusten sisäilmaongelmat ympäri maata pahenevat hurjaa vauhtia, joten päättäjien tehtävänä olisi tehdä ripeästi tarvittavat päätökset asioiden muuttamisesta. Huhdin koulun ja Väinö Linnan lukion ongelmallisen sisäilmatilanteen vakavuuden takia ei ole oikein vaarantaa ihmisten terveyttä odottamalla uuden koulun rakentamista, joka on ajankohtainen vasta vuosien päästä. Muutamaa osaa koulurakennuksesta on viime aikoina yritetty parantaa, mutta totuus on se, että sisäilmaongelma ei sijoitu vain tiettyyn luokkahuoneeseen tai tilaan koulussa: sen huomaa niin omista oireista kuin muiden toteamuksistakin. Ongelma on koko rakennuksessa ja suurin osa tiloista on terveydelle haitallisia ja niissä oleilevat tarvitsisivat välittömästi terveet tilat.

Kokonaisuudessaan sisäilmaongelmat ovat monisyisiä ja niiden aiheuttajat ovat vaikeasti osoitettavissa, se on toki totta. Joka tapauksessa ihmisten koko ajan lisääntyvän oireilun tulisi olla tärkein mittari ongelmia tutkittaessa. Tähän mennessä asian vakavuutta on vähätelty, eikä tilanteen muuttamiseksi ole ainakaan opiskelijoiden osalta tehty konkreettisia toimenpiteitä.

Eri puolilla Suomea kosteusvaurioista kärsineiden rakennusten osittaisia korjauksia on tehty jo pitkään. Ja kuten jo aiemmin totesin, niin myös meidän koulurakennuksessamme. Ilmiselvää kuitenkin on, että korjaukset on tehty väärin tai riittämättömästi. Jotain on jäänyt korjaamatta tai ottamatta huomioon. Toisekseen erityisesti terveydenhuollossa pitäisi oppia tunnistamaan sisäilmaongelmista johtuvat oireet ja puuttua niihin. Mielenkiintoista tilanteessa onkin se, että, vaikka ongelmasta mahdollisesti aiheutuvat pidempiaikaiset terveysongelmat ovat kaikkien tiedossa, asian suhtaudutaan välinpitämättömästi myös juuri kunnan terveydenhuollon piirissä. Koulun tiloissa monet altistuvat päivittäin allergeeneille, jotka aiheuttavat erinäisiä terveyshaittoja. Siltikin lääkäreiden mukaan mitään ei niin sanotusti ole tehtävissä, vaan homekoulua on käytävä terveysriskeistä välittämättä. Eikö esimerkiksi rakennuksen vaihto ja väliaikaisten opetustilojen järjestäminen ole mahdollista aiemmin kuin vasta monien vuosien päästä?

Asian kohdalla puhun valitettavasti myös omasta kokemuksesta. Oireet alkoivat jo keväällä ja palasivat välittömästi syksyllä kouluun palatessa aiempaa pahempina. Onnekseni, abiturienttina oma tilanne helpottaa mahdollisesti viimeistään helmikuussa, mutta samoissa tiloissa opiskelee silti joukko nuorempia, joilla olisi vielä lukuisia vuosia edessä samassa rakennuksessa. Seuraukset voivat heille olla jo huomattavasti pahemmat. Kysymys kuuluukin, kuinka pitkään vielä joudumme vain haaveilemaan terveellisestä opiskelusta?

(Urjalan Sanomien kolumni 31.10.2013)