Joulu...
Vuoden ainoa aika, joka näkyy, kuuluu tai tuntuu kaikkialla paljon ennen ja jälkeen varsinaisen ajankohdan, vaikka ei itse asian eteen mitään tekisikään.
 |
| Ajatus on tärkein: "Hyvää joulua, oot ihan ton näkönen!" Totta! Kiitos ystäväiseni <3 |
Koska olen tajunnut, että ilman kummempia juhliakin voi olla hienoja päiviä ja tehdä mukavia juttuja, yritinkin tänä vuonna valmistautua tähän "h-hetkeen" mahdollisimman huomaamattomasti. En tehnyt sen kummempia jouluostoksia - pienet paketit muutamille, mutta perinteinen pakettivuori jäi kasaamatta. En myöskään eksynyt Prisman tai Ikean täyteen ahdatuille osastoille tutkailemaan uusia jouluvalovalikoimia. En huolehtinut joulukalenterin järjestelmällisestä raaputtamisesta, vaan päivitin sen oikeaan päivämäärään noin viikon välein. En leiponut pipareita ja torttuja tai ostanut jouluruokia, mutta silti kotopuolessa jääkaapin aukaistessani mietin vain, milloin saan nämäkin hyllyt tyhjennettyä. Aiemmista vuosista poiketen, en myöskään valvonut jouluaattona aamun pikkutunneille, vaan matkasin unimaahan jo ennen iltakymmentä.
 |
| Eroon toimistotuoleista :) |
Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta, kyseinen juhla tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta "pelottavammaksi". Normaali arki sujuu rennosti, mutta joulun ja kaikkien muidenkin juhlien aikaan en tiedä, missä minun kuuluisi olla. Tuntuu, että olen kadottanut sen minän, joka odotti silmät loistaen kaikkia mahdollisia juhlia vapuista ja pääsiäisistä jouluihin ja juhannuksiin. En tiedä, missä vaiheessa tarkalleen näin kävi, mutta ainakin on jotain opittavaa tulevaisuudessa, kun alan harjoittelemaan juhlista nauttimista uudelleen. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että yksittäisillä juhlapäivillä ja niiden sisällöllä voi olla pienen ihmismielen elämään niin suuri vaikutus, mutta näköjään niillä vain on.
Miten muilla, onko masut täynnä kinkkua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti