Täysin sama pätee tähänkin vuoteen, mutta potenssiin sata. Vuodessa on ollut aikoja, jotka todella olivat Huippuja isolla H:lla. Monen muuttujan summana siinä on ollut myös aika, joka oli lähes sysimusta vailla toivonkipinöitä. Mutta ennen kaikkea näistä on syksyn mittaan muodostunut kokonaisuus, jonka voisi yksinkertaisesti nimetä elämäksi, joka antaa, mutta myös ottaa. Takana on siis ehdottomasti tähänastisen elämäni raskain, mutta myös opettavaisin ja vahvistavin vuosi. Olen oppinut järjettömän paljon toisilta ihmisiltä, mutta vielä enemmän itsestäni. Haluan uskoa ja uskonkin, että olen pystynyt keräämään tulevaisuuden varalle paljon eväitä ja oppeja, vaikka en koekaan, että vuosi olisi tehnyt musta millään tavalla parempaa tai huonompaa ihmistä.
Olen vuoden aikana menettänyt
muutamia todella tärkeitä ihmisiä, joutunut luopumaan asioista tai
lähtemään paikoista, joista en itse olisi halunnut. Vastavuoroisesti
olen kuitenkin kokenut yllättäviä tutustumisia mahtaviin ihmisiin,
joiden kanssa en sitä osannut edes kuvitella. Kiitos kaikille,
jotka olette kulkeneet vuoden tai edes osan siitä kanssani ja
mahdollistaneet tämän elämänkoulun "kasvuvuoden" mulle. Erityiskiitos
niille muutamille, jotka antoivat kerrankin mun vaan olla
huolehdittavana ja nostaa kädet ylös, silloin, kun en muuhun kyennyt. Te
onnistuitte palauttamaan uskon itseeni ja siihen, että voimavarat oman
elämän eteenpäin viemiseen palaavat kyllä aikanaan! Peace and love!
xoxo ❤ - J
xoxo ❤ - J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti