Jostain syystä tällä hetkellä tuntuu PIRUN hyvältä!

Halusin uskoa tähän juuri voitettuun kultamitaliin sen verran vahvasti, että kirjoitin tämän luonnosversion jo alkuillasta. Hyvä niin, koska nyt en todennäköisesti jaksaisi keskyttää fiilistelyä. Jääkiekon asiantuntija en todellakaan ole, mutta sen tiedän, että jostain syystä tällä hetkellä tuntuu PIRUN hyvältä! Tämä on se tunne, kun saa todellakin olla ylpeä suomalaisuudestaan. Tämä on se hetki, jolloin saa kostein silmin nähdä, kuinka Leijonapaidat nostattavat jälleen kerran Suomen siniristilipun korkealle. Niin hienoa!

En tiedä, onko se vain jääkiekkoa silloin tällöin seuraavan harhakuvaa, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että tämän vuotinen nuorten MM-joukkue ei olisi ollut jollakin tapaa erilainen. Poikkeuksellisen itsevarma? Vauhdikas porukka, jolta ei luovuutta puutu. Joukkue täynnä sympaattisia ihmisiä, jotka eivät ota asioita turhan vakavasti, koska fakta nyt vain on se, että kaikki ei voi osata englantia, mutta onneksi niitä maaleja ei puhumalla tehdäkään! Kaikki haasteet niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin otettiin vastaan haasteina, ei ylitsepääsemättöminä asioina. Sitä ihailen ehkä eniten tässä kokoonpanossa!

Pitkään vallalla ollut käsitys siitä, että vuodesta toiseen Leijonajoukkue on yksi MM-kisojen vähiten maalilaulua soittavista joukkueista koki täyskäännöksen näissä taisteluissa. Kaikki ottelut eivät nojanneet joka ottelussa enää pelkästään hyvän maalivahdin varaan, vaan uskoa pystyi luomaan myös hyökkäyspään toimintaan jopa tappioasemassa. "Mennään eikä meinata" kuvasikin näitä kiekkotaitureita melko osuvasti.

Pistepörssin kärkinimet tulivat hurjine lukemineen Suomen riveistä, mutta tilastot kertoivat myös karua kertomaa junioreidemme alivoiman tehottomuudesta. Hengityksen pidättäminen jäähyaition oven auetessa ei jäänyt yhteen eikä kahteenkaan kertaan...finaali-iltanakaan. Mutta siitähän mahtavassa jääkiekkopelissä onneksi on kai kyse?

Ja mikä Asenne joukkueella - isolla A:lla! Lähes järjestäen eri pelaajien kommentit ennen tai jälkeen otteluiden olivat myönteisiä, vaikka jotain parannettavaa aina löytyikin. Usko porukan tekemiseen oli vahvalla tasolla, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että varsinaista romahtamista joukkue ei kokenut missään ottelussa. Viimeistään puolivälieräottelu Kanadaa vastaan todisti sen, ettei heikosta maalintekotaidosta tai yrittämisen puutteesta voi näitä nuorukaisia syyttää. Kaikki ketjut tuntuivat tuolloin pääseen juoneen kiinni, vaikka tuokin ottelu eteni sen kuuluisan PuLa-Ahon johdolla.

Finaali jatkoerineen... olen sanaton, mutta luultavasti hengissä vielä. Kiitän ja kumarran!