Ei huolen häivää

Huomasitteko? Kalenterin ja lämpötilamittarinkin mukaan se oli ja se meni. Tai no…olemisesta en ole itsekään varma, mutta meni se ainakin – talvi nimittäin. Vuosi vuodelta se onnistuu aina yllättämään nopeudellaan. Viime vuonna ehdin hiihtoladuille kerran, tänä vuonna en kertaakaan. Lumienkelit jäi myös tekemättä ja lumikolaankaan ei tarvinnut tarttua. Puhuvat, että takatalvi olisi tulossa, mutta en jaksaisi uskoa siihen, vaikka kaikki edellä mainitut asiat jäivätkin tekemättä. Kevätmieli on jo korkealla!

”Talven” pimeyden aikana ehtii unohtaa niin paljon. Lämpimät auringonsäteet vasten kasvoja, lintujen aamulaulut, raikkaan ulkoilman tuoksun ja keveän mielen, kun päivän postin voi kipaista hakemaan ilman kummempia ulkovaatteita. Aurinkoisissa fiiliksissä moottoritietä paahtaessani, kuuntelin radiosta, kun puhuttiin siitä, miten näillä leveysasteilla kevään ensimmäiset ”lämpimät” päivät saavat ihmiset vallan sekaisin. Mittari näyttää juuri 10 lämpöastetta, kun kesävaatteet, sandaalit ja aurinkolasit kaivetaan esiin. Unohtamatta kaksipyöräisiä menopelejä ja maukkaita jäätelönautintoja. Myönnän itsekin sortuneeni jo neuletakkihihhulointiin pihalla sekä viileään, mutta niin mahtavaan kevariajeluun. Niin se vaan menee: pitkään poissa olleesta valosta tulee nauttia!

Kevät ei ole pelkkä vuodenaika. Se on myös mielentila, jonka aikana kaikki on mahdollista ja elämä hymyilee. Kai se on eräänlainen nautintoaine, josta saa ylimääräistä energiaa arjen stressin keskelle. Olen huomannut, että ihmiset jäävätkin siihen koukkuun välittömästi. Kevät ihanine  piirteineen menee kuitenkin ohi nopeasti, joten sallittakoon tämä väliaikainen piriste tähän aikaan vuodesta. Nautitaan kaikista minimaalisen pienistäkin asioista ja suhtaudutaan tulevaisuuteen myönteisesti. Ylipirteyskään ei ole rikos, sillä kohta me muistamme taas miten kiireistä ja työntäyteistä arkemme onkaan. Mutta ei myöskään unohdeta sitä, että todellinen riemuhan repeää vasta siitä, kun huoleton kesäaika alkaa! 

 Okei…eletään se takatalvi nyt ensin…vai eletäänkö?

(Urjalan Sanomien kolumni 19.3.2015)