Pitääks aina mennä niinku kuuluis?

Mitä teen silloin, kun en tee mitään? Tuijotan puhelintani. Entä sinä? Tuijotat omaa puhelintasi (jos siis olet siirtynyt massan mukana etanapostista ja kierrelankapuhelimista somepäivitysten virtaan). Selaan puhelinta siltikin, vaikka tiedän, että sen seurauksena oma parhaillaan vallitseva tekemättömyys tuntuu aina vain tylsemmältä. Matkakuvia, juhlia ja kavereita. Ruokakin näyttää toisten kuvissa aina niin taivaallisen herkulliselta! 

Jostain hiipii se kalvava tunne, että aina pitäisi olla jossain tekemässä jotain. On tylsää, aika matelee, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi ja mitä kaikkea muuta epätoivoista. Mutta onko tuossa loppujen lopuksi mitään perää? Olen tullut siihen tulokseen, että ei ole. Nuo muutamat minuutit, jotka käytän selatakseni tuttavien päivän kuulumiset on suhteellisen pieni osa omasta päivästäni. Unohdan liian usein, että juuri ennen tuota tylsää hetkeä sohvalla olen itse tehnyt jotain tai ollut jossain. Olen ehkä ollut niin kiireinen ja innoissani, että harvoin sitä siinä hetkessä edes tajuaa tekevänsä mitään.

Toinen asia, mitä olen välillä pohtinut on se kuva, jonka tämä kaunis some-maailma monien ihmisten elämästä antaa. Onko se todella aina niin positiivispainotteinen? En usko, että on. Fiiliksistä kerrotaan silloin, kun niihin riittää energiaa ja sen sijaan päivinä, jolloin kaikki tuntuu menevän järjestäen syvälle metsään ei vaan ole innostusta jakaa sitä toisten kanssa saati palata niihin jälkeenpäin. Kyllä, tuttu juttu tämäkin. Selatessani vanhoja kirjoituksia ja muita päivityksiäni, olin kuitenkin iloinen, että löysin edes muutaman unohtumattoman ”ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä” –tilanteenkin. Pakko myöntää, että juuri tuolloin noihin hetkiin mielessäni palatessa, tylsä hetki sohvalla maaten muuttui asteittain siedettävämmäksi. 

Ja sitten se jonkinasteinen vastaus siihen, mitä tämäkin tekstikyhäys tarkoittaa. Olen huomannut, että vuosien, kuukausien, viikkojen ja päivien takaisiin epäonnistumisiin palaaminen piristää tylsistynyttä hetkeä melko tehokkaasti. Halu tehdä asiat paremmin ensi kerralla kasvaa nopeasti ja innostusmittari kohoaa hetkessä. Kumma juttu, mutta mahdanko siltikään olla ainoa, joka omaa tällaisen kokemusmaailman?


(Urjalan Sanomien kolumni 30.7.2015)