Rakas joulupukki...

Bongasin Facebookista osuvan statuspäivityksen, joka kolahti niin osuvasti omiin fiiliksiini:

”Rakas Joulupukki... Tänä vuonna haluaisin jouluksi: uuden kännykän, uuden tietokoneen, uuden... ei, kun hetkinen. Unohda. Mene ihmisten luo joilla ei ole vettä, ruokaa eikä vaatteita ja anna heille parempi uusi vuosi, minä pärjään kyllä!”

 

Muistan itse olleeni todellinen joulun fani lapsuudessani ja vielä yläkouluikäisenäkin. Jouluaatto oli vuoden kohokohta, jonka lähestymistä suorastaan jännitti päivätolkulla. Ehkä ne olivat vain ne lahjat kuusen alla, jotka olisi jo halunnut avata? Ei, ne eivät todellisuudessa olleet ne. Korvaamattoman joulutunnelman loi vain ja ainoastaan rento tunnelma kotimme joulupöydän ääressä kolmen sukupolven kesken. Se oli vaan se juttu!

Aikojen muuttuessa on yleensä tapana, että asiatkin muuttuvat. Muutamaan vuoteen en ole enää ollut erityinen jouluihminen, mutta siltikään en pysty väittämään ettenkö esimerkiksi joulukuusesta, kyntteliköistä tai joululauluista pitäisi. Ja se joulukalenteri-arpa, se pitää aina olla! 

                                                      On jouluyö,
                                      sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
                                        ja sanaton on sydämeni kieli
                             Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
                                      ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli

Koska joulu rakentuu monista eri elementeistä, on se jokaiselle omanlaisensa. Yhteistä juhlassa mielestäni on se, että joka tapauksessa se kuuluu kaikille, oli sen sanoma sitten lämpö, rauha tai rakkaus. Vai, mitä olet itse mieltä? 

                            Rauhallista joulukuuta!