Vuosi 2015 on vasta alle kymmenpäiväinen. Yli 350 päivää on vielä edessä ja silti aion heittää kaikki mahdolliset uudenvuodenlupaukset jo nyt romukoppaan. Nyt ensimmäiset yltiöuskolliset, uuden vuoden ihmeitä odottavat lupailijat ajattelevat, että olen vähintäänkin pessimisti. Ehkä jopa masentunut sellainen? Harmiksenne joudun toteamaan, että olette väärässä, sillä en ole kumpaakaan. En usko uudenvuodenlupauksiin. En omiini, enkä välttämättä edes muiden. Sen sijaan, uskon siihen, että uusien asioiden kokemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen ei aina tarvita uutta vuotta.
Uutta
vuotta varten tehdyt lupaukset muuttuvat liian usein taakaksi harteille, vaikka
ymmärtääkseni niiden pitäisi vauhdittaa matkaa kirkkaampaan huomiseen. Lupaukset
tehdään uudenvuodenhiprakassa enemmänkin muodon vuoksi ilman suurempaa
kokonaiskuvaa. Laihduttaminen, ”paremmaksi ihmiseksi tuleminen”,
sanomalehtisivistykseen panostaminen, ystävien viikoittainen tapaaminen,
sokerilakko, uuden kielen opiskelu, kaulahuivin neulominen, säännölliset
nukkumaanmenoajat…lista on kaunis ja loputon, mutta onko se edes realistinen?
En usko, että kovin monelle.
Yllä mainitut lupaukset ovat suhteellisen pieniä, mutta epäonnistuessaan voivat pilata koko vuoden. Parin kuukauden päästä sitä jo taas harmittelee, kuinka tänä(kään) vuonna ei ole pystynyt noudattamaan säännöllistä unirytmiä ja pullaakin on tullut mussutettua…KÄÄK: vuosi on pilalla! Lupausten aiheuttama rasitemöykky on raskas taakka, joka ottaa kehnosti huomioon jatkuvasti muuttuvat olosuhteet. Siinä se loppuvuosi taas vierähtää surkutellessa epäonnistumista, mutta otetaanpa taas ensi vuonna uudestaan!
Entä jos ei oteta? Vuotta voi elää myös hetkessä, joka viikolle ei tarvitse olla tiukkoja painonpudotustavoitteita, uuden kielen sanastoa opeteltavana tai kaulahuivia työn alla. Niitä voi tehdä sitten, kun haluaa. Usein niitä tulee silloin myös tehtyä, kun ei ole ”pakko”. Juuri silloin, kun niistä ei ole ottanut etukäteen paineita.
Olen ajatellut ottaa vuoden vastaan avoimin mielin, ilman mitään odotuksia. Haaveita minulla toki on, (ja paljon…) mutta ne toteutuvat sitten kuin toteutuvat. Joku sivustaseuraaja saattaa erehtyä kutsumaan menoa päämäärättömäksi haahuiluksi, mutta en jaksa välittää siitä. Uskon, että vannomatta paras vuosi tulossa...(?)
Yllä mainitut lupaukset ovat suhteellisen pieniä, mutta epäonnistuessaan voivat pilata koko vuoden. Parin kuukauden päästä sitä jo taas harmittelee, kuinka tänä(kään) vuonna ei ole pystynyt noudattamaan säännöllistä unirytmiä ja pullaakin on tullut mussutettua…KÄÄK: vuosi on pilalla! Lupausten aiheuttama rasitemöykky on raskas taakka, joka ottaa kehnosti huomioon jatkuvasti muuttuvat olosuhteet. Siinä se loppuvuosi taas vierähtää surkutellessa epäonnistumista, mutta otetaanpa taas ensi vuonna uudestaan!
Entä jos ei oteta? Vuotta voi elää myös hetkessä, joka viikolle ei tarvitse olla tiukkoja painonpudotustavoitteita, uuden kielen sanastoa opeteltavana tai kaulahuivia työn alla. Niitä voi tehdä sitten, kun haluaa. Usein niitä tulee silloin myös tehtyä, kun ei ole ”pakko”. Juuri silloin, kun niistä ei ole ottanut etukäteen paineita.
Olen ajatellut ottaa vuoden vastaan avoimin mielin, ilman mitään odotuksia. Haaveita minulla toki on, (ja paljon…) mutta ne toteutuvat sitten kuin toteutuvat. Joku sivustaseuraaja saattaa erehtyä kutsumaan menoa päämäärättömäksi haahuiluksi, mutta en jaksa välittää siitä. Uskon, että vannomatta paras vuosi tulossa...(?)
(Urjalan Sanomien kolumni 9.1.2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti